Kauniita sanoja, tekoja, pieniä lahjoja ja halauksia, osoitetaan että rakastetaan toisiamme ja välitetään, nämä kaikki kuuluvat ystävänpäivään. Miksi sitä kaikkea ei voi näyttää useammin kuin kerran vuodessa? Minusta ystävänpäivä on joka ikinen päivä vaikka ei aina ehtisikään tavata niitä ihania ihmisiä, mutta silti joka päivä ne kaikista rakkaimmat pyörivät mielessä!
Itse olen menettänyt todella monta ystävää, kun muutin toiselle paikkakunnalle ja sieltä takaisin omalle kotipaikkakunnalle, aluksi lähetettiin kirjeitä puolin ja toisin, välillä nähtiin ja lopulta kaikki vaan hiljalleen loppui. Tutustuin uusiin ihmisiin ja vanhat jäivät, tänä päivänä se harmittaa. Välillä tulee surullinen olo kun muistelee vanhoja hauskoja aikoja vanhojen ystävien kanssa. Välillä haluaisin nuo ajat takaisin, mutta kuitenkin kynnys on jo kasvanut niin suureksi etten enää kehtaa ottaa vanhoihin ystäviin yhteyttä ja kertoa että ajattelen heitä edelleen...
Kuitenkin maailman ihanin tunne on se että tietää omistavansa edes yhden tosiystävän ja tietää ettei mikään asia maailmassa pysty kaatamaan sitä. ♥ Siksipä omistan tämän tekstin maailman parhaimmalle ja rakkaimmalle ystävälle! Miten mä oonkaan saanut tuollaisen enkelin elämääni? ♥
 |
| 2005 |
 |
| 2007 |
 |
| 2008 |
 |
| 2009 |
 |
| 2010 |
 |
| 2011 |
Runo ystävälleni:
Hymysi,
se valaisee maailmani.
Naurusi,
se täyttää maailmani iloisuudellaan.
Ilman sinua, ei ole minua.
Koska sinä teet minut ehjäksi ja kokonaiseksi.
Hetket jotka kanssasi vietän,
säilytän niitä sydämessäni ikuisesti.
Olen onnellinen niin kauan kuin minulla on sinut,
ystäväni,
kallein aarteeni. ♥
Nyt kyllä pitäis ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta kirjottamaan vähä ahkerammin. Asiaa olis kyllä, mutta sitä aikaa tuntuu olevan rajoitetusti.. :D Toisaalta haluaisin keskittyä johonkin tietyn aihealueen kirjoittamiseen, mutta näin vilkkaalla mielellä se on lähes mahdotonta..Voi ei, nyt mä meen kyllä vaan enemmän sekasin ku rupeen miettimään kaikkia aiheita mistä haluaisin kirjottaa... Miks mä en voi vaan heittää aivoja narikkaan ja antaa sormien viedä? Nyt mä kyllä päätän että kirjotan ihan mitä mieleen pälkähtää. Tokihan se riippuu siitä että millä mielellä on milläkin hetkellä ja mitä ajatuksia päässä liikkuu. Toisin sanoen tää on ihan täys "sekasikiö" blogi, kuvaa siis mua aivan täydellisesti. =)
Tää on varmaan ihan booring mun huimien 2:den lukijan (kiitos teille) mielestä, mutta hei, se olen vain minä. Ei mun elämäs tapahdu mitään niin huikeeta mistä kannattais ruveta erikseen huutelemaan. Tavallinen tyttö, tavallinen elämä, niin se vaan menee.. Kolmivuoro työssä, vapaapäivät menee oikeestaan melki kokonaan miehen ja kissan kanssa kotona ja toki ihania ystäviä pitää välillä käydä kiusaamassa. En harrasta baareissa käyntiä, enkä juo alkoholia, eli tylsä oon! :D Kirjoittelen runoja, valokuvailen ja lauleskelen (nuotin vierestä tietenkin). Ainiin, meinasin unohtaa yhden mun jokapäiväisestä harrastuksesta, nimittäin NAURAMINEN... Kuulostaa oudolta, mutta sitä naurua tulee ja paljon, eikä loppua meinaa tulla. Sitähän sanotaan että nauru pidentää ikää joten good for me, mä en kuole koskaan! ;) Joo nyt joku kuitenkin ajattelee että mulla ei oo kaikki inkkarit kanootissa tms, onneks tajuan kuitenki lopettaa tän kirjottamisen ajoissa.. Eli nyt!
