Jo lapsesta pitäen tytöille on ollut "roolimallina" lukuisat satuhahmot. Esimerkiksi Prinsessa Ruusunen, Tuhkimo, Prinsessa Jasmine tai vaikkapa Kaunotar (kaunotar ja hirviö elokuvasta).
Näissä piirroselokuvissa, yhdistyvät ihanat prinsessa unelmat, romantiikka ja rakkaus.
Sitä pienenä haaveili kasvavansa samanlaiseksi prinsessaksi kuin tarinoiden tytöt. Rakentelin sellasiakin unelmia että huhhuh, puhumattakaan vaaleanpunaisista pilvilinnoista ja uljaasta prinssistä ratsunsa kanssa.
Kuitenkaan elämä ei ole niin yksinkertaista ku se lapsen silmin sillon vaahtosammuttimen kokoisena näytti, kyllähän mä sit putosin niistä pilvilinnoista takaisin maan pinnalle, korkeelta ja kovaa jos niin voi sanoa.
Yhtäkkiä mä en ollutkaan se satujen prinsessa jonka unelmat hyvä haltija oli päättänyt toteuttaa. Siltä musta välillä tuntui kun poljettiin alamäkeä, toisena hetkenä taas nousin uudelleen niihin pilvilinnoihin ja siellä olen pysynyt. Uskallan unelmoida ja haaveilla asioista, mutta näin aikuisena ajatusmaailmani on hieman realistisempi kuin silloin pikkutyttönä...
Naiset! Teistä jokainen elää omaa tuhkimotarinaansa. Nauttikaa siitä ja uskaltakaa olla prinsessoja joskus!
Joskus sitä vaan toivois että heräis satavuotisesta unesta tunteeseen että ei tiedä maailman menosta yhtään mitään. Kuinkahan paljo tämäkin paikka olis muuttunut sadan vuoden aikana? Kopioisivatko ihmiset edelleen toisiaan vai olisiko jokainen ihan oma yksilönsä?
Kuinka paljon tekniikka olisi kehittynyt ja oltaisiinko muodissa menty aivan uusiin ulottuvuuksiin? Hyvin voin kuvitella että ei ainakaan se aina yhtä tyylikäs vyölaukku ja ne ihanat neon värein kirjaillut jumppatrikoot taida olla ihan kärkisijoilla. Joku hullun rohkea ihminenhän voisi saada aikaan näillä asuilla ihan oikeasti muotivillityksen.Tosin itse en kyllä uskaltais lähtee kokeilemaan. :D Niinpä niin, näinhän mä sanon mutta sitten jos ja kun tuo aika koittaa että vyölaukut on kuuminta hottia niin mähän en sit muuta enää pidäkkään.. ;)
Okei asiasta toiseen...
Tässä tuleekin sitten päivän polttavin kysymys: Miksi ihmiset eivät uskalla olla omia itsejään? Niin paljon hävetään ja peitellään vartaloa ja ei uskalleta pukeutua niinku oikeesti haluais. "Mä en voi todellakaan pukeutua tohon, tuo on tarkotettu laihoille." Joo,o, kyllä täytyy myöntää että itselläkin on tuo sama lause joskus pyörinyt päässä. Mutta onko muka olemassa erikseen laihojen ja hieman isoluisempien vaatteita? No okei, onhan esimerkiksi isoille naisille tarkotettuja vaatteita kuten XLNT vaatemallisto KappAhlissa ja Lindexistä taas löytyy Generous mallisto. Mutta siis mä tarkotan ihan niinku yleisesti. Olis kiva jos kaikki uskaltais pukeutua niinku haluaa, se on mun pointti. Siis toki on olemassa se mauttomuuden raja, mut eiköhän jokainen tiedä sen ihan itse..? Ja kyllä sillä on iso ero jos ihminen häpeää ja piilottelee vartaloaan ku että kantaa vaatteensa ylpeänä ja uskaltaa olla rohkea.
Eli lyhykäisyydessään: ihmiset olkaa omia itsejänne ja pukeutukaa juuri niihin vaatteisiin kuin haluatte, ikään, kokoon ja sukupuoleen katsomatta! =)
