 |
| Ripsu 2008 |
Hei, mä oon Ripsu ja oon n. 3 vuotias pitkäkarvainen kollikissa. Haluan jakaa mun tarinan teidän kaikkien kanssa, nimittäin toivoisin että tämä jollain tavalla koskettaisi teitä.
Elokuussa 2008 eksyin erään rivitalo asunnon pihaan jossa puuhasteli eräs nuori poika. minä olin niin rohkea ja utelias että menin ihan läheltä seuraamaan pojan puuhastelua. Nälkäkin minulla oli kun en muista koska olisin viimeksi syönyt. Kaulapanta joka minulla oli kaulassa oli aikoja sitten jäänyt pieneksi, se painoi epämukavasti kaulaani. Poika huomasi minut ja pyysi äitinsäkin pihalle minua katsomaan. Onneks tämä nainen oli niin mukava että otti kaulapannan kaulastani pois, heti tuli parempi olo. Siinä he sitten tutkailivat kaulapantaani josta ei löytynyt mitään tietoja entisestä omistajastani. Ei mennyt kauaakaan kun pihaan tuli myös yksi nuori nainen joka ihasteli minun komeuttani. Siinä he sitten leikkivät minun kanssani ja antoivat jopa ruokaakin. Minulla oli niin nälkä että aivan tärisin kun söin, ahmin lautasen ihan tyhjäksi. Seuraavana vuorossa olikin ruoka nokoset joten hyppäsin lasitetulla terassilla olevalle sohvalle makoilemaan. Alkoi olla jo pimeää ja hyytävän kylmä viima kävi turkkini läpi iholleni. Tämä nuori nainen tuli viereeni istumaan ja rapsuttelemaan minua, otti minut syliin ja sanoi että ei mitään hätää minä lämmitän. Pitkästä aikaa minulla oli hyvä olla jonkun sylissä ja sain rapsutuksia. Tämä nuori nainen ei asunut täällä päin, joten hänen oli aika lähteä kotiin, alkoi olla jo niin pimeää. Minä kuitenkin näin hänen silmistään että tämä ei jäisi meidän viimeiseksi tapaamiseksi.
Seuraavana aamuna, kun heräilin ja olin saanut mahani täyteen ruokaa, minut laitettiin koriin ja vietiin autolla pois. Tämä nuori nainen joka minua eilen rapsutteli, oli myös mukana. Me menimme kissataloon, siellä minusta kerrottiin että mistä olin löytynyt ja että kaulapannassa ei ollu tietoja omistajistani. Jopa kissatalon väki kauhisteli että kuka on voinut päästä pihalle näin komean kissan, miettivätkin siinä että olisinkohan mahdollisesti rotukissa. Kissatalolla ei ollut kuitenkaan minulle tilaa, mutta nuori nainen sanoi että hän voisi ottaa minut kotiinsa hoidettavaksi siksi aikaa kunnes omistajani löytyy. Niin yhteystiedot ja minun ulkonäkötietoni jätettiin kissatalolle ja me lähdimme kotiin. Silloin en vielä tiennyt että tästä tulisi minulle pitkäaikaisempi koti....
Niin Ripsuksi nimetty kissa jäi minulle kun omistajista ei kuulunut mitään. Olin jo niin rakastunut Ripsuun ensimmäisenä päivänä kun sen näin että ei olisi ollut helppoa luopua siitä. Joka päivä pelkäsin että omistajat soittaa ja kyselee kissan perään, mutta niin ei käynyt. Kiinnyimme molemmat toisiimme todella nopeasti, Ripsu oli aivan mahtava kissa. Siitä onkin nyt yli kaksi vuotta kun sain elämääni tuollaisen ihanan karvapalleron josta en luopuisi mistään hinnasta.
 |
| Ripsu 2010 |
Halusin jakaa tämän tarinan teidän kanssanne, koska nyt on taas se aika vuodesta kun monet kissat palelevat sateessa ja tuulessa vailla omaa lämpöistä kotia. Epäilenkin että Ripsu oli juurikin sellainen "kesäkissa". Kesäksi on kiva ottaa kissa kun lapsetkin ovat kesälomalla, mutta kun syksy tulee ja lapset menevät kouluun niin kukaan ei olekkaan enää huolehtimassa lemmikistä. Minusta tämä on erittäin ikävä asia. Miten ihmiset voivat olla niin vastuuttomia ja julmia? Esimerkiksi meidän Vaasan kissatalo on täynnä kodittomia löytökissoja ja olenkin lukenut monenmoisia tarinoita kuinka syksyn tullen kissoja jopa viedään kissatalon ovelle. Ja sitten on juurikin näitä Ripsun kaltaisia tapauksia että jätetään vaan pihalle ja hylätään. Mun sydän särkyy kun ajattelen niitä pieniä viattomia eläimiä jotka joutuvat taistelemaan tulevia pakkasia vastaan. :'(
Tässä Vaasan kissatalon kotisivut, siellä on todella koskettavia tarinoita kissoista ja myös kuvia kissatalon arjesta. Ihanaa että on olemassa ihmisiä jotka pitää vapaaehtois työvoimin huolta kodittomista kissoista! Näillä kissoilla näkyy valoa tunnelin päässä, mutta entäs ne joilla ei ole minkäänlaista lämmintä paikkaa minne suojautua sateelta ja tuulelta?
Kesäkissa
Kissa pieni pehmoinen, kovin on nyt viluinen.
Syksyn viima puhaltaa, puista lehdet putoaa.
Oli kesä onnen aikaa, ilma lämmin ja nauru raikaa.
Vaan nyt on kissa pikkuinen, hylätty ja viluinen.
Joka paikkaa paleltaa, kauheasti pelottaa.
Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.
Kissa raukka hämillään, yksin sekä nälissään.
Rappusille käpertyy, ja ilta alkaa hämärtyy.
Yöllä tulee pimeää, entistäkin kylmempää.
Kissa pieni poloinen, peloissaan ja itkuinen.
Luottaa, toivoo, odottaa, että ovi aukeaa.
Aamu tulee kalpea, sumuinen ja kolea.
Aurinkokin nousee jo, päivä jälleen alkanut.
Mutta kissa pienoinen, nähnyt sitä koskaan ei.
Turhaan kissa odotti, toivoi sekä rakasti.
On pieni sydän jäätynyt, ja sielu ylös lentänyt.
Nyt on kissa suloinen, enkelinä taivaiden.
On toive sillä kaunoinen,
et joka kissa pikkuinen, kodin saisi lämpöisen,
eikä jäisi jäätymään, yksin ulos kylmissään.
-Laura Mäkinen -
